Kuinka kaikki alkoi

Kuinka kaikki alkoi

 

 

Näin saippuakokeilustani kasvoi kansainvälinen luomukosmetiikkasarja

 

Riitta_varastolla

Olen Riitta Jänkälä, Flow-kosmetiikkamerkin perustaja.

 

Joskus yksi oivallus voi muuttaa koko elämän. Muistan tarkasti maaliskuisen aamun vuonna 2003, kun havahduin kysymään itseltäni miksi ihmeessä levitän omalle ja lasteni ihoille haitallisia aineita, kun kosmetiikan kerran voi tehdä puhtaastikin. Olin kampaajana turhautunut päivittäiseen kemikaalilastiin. Pian ryhdyinkin kehittelemään ihon- ja hiustenhoitotuotteita syötävistä raaka-aineista.

Nyt kun kaadan omalla tehtaallani puolukan- ja mustikansiemenistä puristettuja öljyjä suureen pataan ja käynnistän sekoittimen, tiedän lähteneeni oikealle tielle. Voi tätä tuoksua, kun metsäiset öljyt sekoittuvat pehmeään afrikkalaiseen luomu-sheavoihin! Meillä muuten jokainen voidepurkki, saippuapala ja seerumipullo valmistetaan käsin. Aika pitkä matka on taitettu hoitovapaalla autotallissa aloitetusta kokeilusta.

 

Huikeaa: Flow leviää jo maailmallakin!

 

Suomessa meidän valmistamiamme tuotteita on tuhansien ihmisten kodeissa. Kuukausi kuukaudelta yhä suurempi osa tuotteistamme päätyy ulkomaisiin kylpyhuoneisiin ja kosmetiikkapusseihin. Flow'n tuotteita käyttävät jo saksalaiset, hollantilaiset, itävaltalaiset ja italialaiset luomukosmetiikan ystävät. Neuvottelemme parhaillaan japanilaisen jakelijan kanssa viennin aloittamisesta myös auringonnousun maahan.

Toisinaan tämän kaiken ajatteleminen melkein huimaa. Kaikki alkoi niin pienestä.

Olen aina rakastanut kaikenlaista käsillä tekemistä, ompelemista, ruoanlaittoa ja marjojen hilloamista. Olin kolmannen lapseni, Eliaksen, kanssa äitiysloman jälkeen vielä osa-aikaisesti kotona, kun päätin kokeilla keittiössä laventelisaippuan tekemistä. Lipeän sekoittamisessa sai olla tarkkana. Sen uskalsin tehdä vain lapsen päiväuniaikaan.

Käärin valmiit laventelintuoksuiset saippuapalat voipaperiin ja annoin sukulaisille lahjaksi. Olisin ehkä unohtanut koko asian, mutta saippuoiden saaneiden antama palaute oli niin ihastunutta, että jatkoin kokeilujani. Seuraavaksi testasin itämaisempaa ylang ylangia. Pian saippuoita oli niin paljon, että varasin paikan käsityöläismarkkinoilta.

Yksi asia johti toiseen, mutta kaiken taustalla taisi olla voimakas ikävä luontoon.

 

Olimme villejä kuin metsän mustikat, joita siellä popsimme. Riitta Jankala

 

Kasvoin pienessä Ruottalan kylässä Tornion ja Kemin välissä. Vanhemmillani oli pieni tila: lehmiä, heinäpeltoja, vihannesmaa. Jo polvenkorkuisena ratsastin Gunnar-pukilla, ja valoisina kesäöinä juoksimme sisarusteni kanssa metsissä. Olimme villejä kuin metsän mustikat, joita siellä popsimme. Ensimmäiset taskurahani tienasin myymällä salapaikoista keräämiäni mesimarjoja.

Aikuistuessani maa alkoi polttaa jalkojen alla. Monen muun lailla minäkin jätin maaseudun ja asetuin pienen tyttäreni kanssa Vantaalle. Perustin siskoni Marjun kanssa Tikkurilaan kampaamo Taikakamman. Rakastuin Kajaanista etelään tulleeseen Juhoon. Menimme naimisiin ja perheemme kasvoi, pian syntyi Joonas ja myöhemmin Elias.

 

Aloin etsiä vaihtoehtoja vahvoille kemikaaleille

 

Kampaajana kurssittauduin koko ajan pidemmälle. Tein myös rakennekynsiä, kestopigmentointeja ja meikkauksia. Vaikka nautin ihmisten kanssa työskentelemisestä, alkoivat modernin kauneudenhoidon vahvat hajut  tuntua pikku hiljaa vastenmielisiltä. En allergisoitunut, mutta aloin etsiä vahvoille kemikaaleille vaihtoehtoa.

Aromaterapiaopinnot johdattivat minut luonnonkosmetiikan pariin ja ryhdyin perehtymään yrttien ja kasvien parantaviin vaikutuksiin. En ollut ennen tajunnut mitä aarteita kotimetsissämme kasvaa.

Pohjois-Suomen lyhyt, mutta  yölläkin valoisa kasvukausi auttaa kasveja keräämään monenlaisia tehoaineita. Mustikassa on runsaasti ihoa uudistavaa e-vitamiinia ja ravitsevia omega 3 -rasvahappoja, puolukassa taas paljon tulehduksia parantavia ja ihoa kirkastavia  ainesosia. Jokaisella kasvilla on omat vahvuutensa ja niille omat käyttötapansa.

 

Voisiko Suomessakin elää luomukosmetiikan valmistajana?

 

2000-luvun alussa Britanniassa ja Yhdysvalloissa syntyi pieniä artesaanikosmetiikkaan erikoistuneita yrityksiä. Ajatus, että Suomessakin voisi elää luomukosmetiikkaa tekemällä, alkoi todella kutkuttaa.

Saippuoiden jälkeen sekoitin ensimmäisen kasvovoiteen. Pian syntyi vartalovoi. Kelpuutin ainoastaan niin puhtaita ja luonnollisia raaka-aineita, että niitä voisi pistellä suuhunsa: marjojen siemenöljyjä, kehäkukkauutetta, kookosrasvaa, suolaa, sokeria, omenaviinietikkaa… Lopulta koitti päivä, jolloin automme ei enää mahtunut talliinsa, koska pakkaamon pöytä oli vienyt sen paikan.

Alkuun kiersin myymässä tuotteitani käsityöläistapahtumissa ja messuilla. Moni ihmetteli, miten tuotteeni voivat säilyä kaksikin vuotta, vaikka niissä ei ole lainkaan säilöntäaineita. Sepä meidän kosmetiikassa onkin niin kiehtovaa! Kehittämilläni menetelmillä syntyy tiivistemuotoista, täysin vedetöntä kosmetiikkaa, joka ei synteettisiä lisäaineita kaipaa.

Kanta-asiakkaat alkoivat ehdotella, että tuotteitamme saisi myös ekokauppa Ruohonjuuresta. Siitä rohkaistuneena  tyttäreni Suvi soitti Ruohonjuuren markkinointipäällikkö Johanna Koskiselle, ja niin vuonna 2009 saimme ketjulta ensimmäisen tilauksemme. En varmasti ikinä unohda  hetkeä, kun me Suvin kanssa menimme Helsingin keskustan Ruohonjuureen katsomaan tuotteitamme. Oli järisyttävää nähdä, että minun pienestä saippuakokeilustani oli kasvanut ihan oikea luomumerkki!

 

Vuokrasin isommat tilat – sitten iski lama

 

Tunnelmat ovat vaihdelleet innostuksen ja huolestumisen välillä. Juuri kun vuokrasin Hyvinkään Villatehtaalta isommat  tilat ja palkkasin ensimmäiset työntekijät, Suomi sukelsi  talouslamaan. Monilla asiakasliikkeilläni oli vaikeuksia maksaa laskujaan, enkä pystynyt kuukausiin nostamaan itselleni palkkaa. Sellaisina hetkinä en voinut kuin purra hammasta ja tehdä enemmän töitä. Paluutietä ei ollut.

Onneksi 2010-luvun alussa käynnistyi luomubuumi. Suomalaisia alkoi kiinnostaa, mitä he laittavat suuhunsa ja millaisilla aineilla he hoitavat omaa ja perheenjäsentensä ihoa ja hiuksia. Luomu ei ollut enää marginaalisen porukan juttu. Ruohonjuuri-, Ekolo- ja Life-myymäläketjut laajenivat, ja me saimme isompia tilauksia. Monet muutkin myymälät alkoivat laajentaa valikoimaansa luonnonkosmetiikkaan.

 

Tajusin: meidän jos kenen täytyy tehdä tämä!

 

Tästä kaikesta seurasi se, ettei meidän pieni tehtaamme enää pysynyt tilausten vauhdissa. Pelätessäni asiakkaiden jäävän ilman haluamiaan tuotteita aloin jakaa valmistustehtäviä alihankkijoille. Se oli urani pahin virhe. Asiakkaat  huomasivat eron. Palasaippua ei tuntunutkaan samalta kuin ennen, eikä kuorinta-aineen koostumus ollutkaan entisensä.

Oli vedettävä käsijarrua. Vasta silloin ymmärsin, että vuosien mittaan kertynyt ammattitaitomme oli aikamoinen ja että meidän jos kenen pitää valmistaa tuotteet loppuun  asti.

Niinpä huhtikuussa 2016 me kannoimme painavat kosmetiikkalaitteet tänne Hyvinkään Sahanmäessä sijaitsevaan tehtaaseen. Juuri meidän kaltaiseen käsityöhön erikoistuneet sekoittimet ja Amerikasta asti tilatut saippualeikkurit pystyvät suuriinkiin eriin. Etiketöintikone on tehty mittatilauksesta ja toimii kuin unelma.

 

Ihanaa tehdä töitä omien lasten kanssa

 

Flow' n tehdas pyörii kuuden ihmisen voimin. Estenomi Jenni valmistaa meikit ja kasvonaamiot sekä hoitaa monipuolisesti erilaisia tilauksiin liittyviä tehtäviä. Tekstiilidesignerin töistä meille siirtynyt Marika tekee saippuoita ja voiteita, sekä antaa taiteellisen näkemyksensä tuotteiden designiin. Joka paikan assistenttimme Heidi, vastaa asiakaspalvelun lisäksi markkinointimateriaalien ja tuote-etikettien visuaalisesta ilmeestä. Tyttäreni Suvi on kampaaja ja estenomi, talon moniosaaja, joka vastaa markkinoinnista ja tukkuasiakkaista. Vanhempi poikani Joonas on laborantti, hän hallinnoi varastoamme. Kuopukseni Elias, jonka taaperoaikoina  yritys syntyi, käy nyt yhdeksättä luokkaa. Aika näyttää, kiinnostuuko hänkin kosmetiikanteosta.

 

Pienen, mutta kasvavan kosmetiikkabrändin luotsaamisessa on valtavasti tekemistä. Minulle sykähdyttävimpiä ovat edelleen ne hetket, kun ryhdyn mittakuppien ja reseptiluonnosten äärellä kehittelemään uusia tuotteita. Lähetin juuri Kemijärvelle AapaLapin villiyrttiosuuskuntaan uuden tilauksen. En millään malttaisi odottaa, että yöttömässä yössä kasvaneet kanervanvarvut ja peltokortteenkukat, puolukat ja nokkosniput saapuvat.

 

TallennaTallennaTallenna